Arkistopodin Lottamuistoja-sarjan kolmannessa osassa perehdymme Lotta Svärdin nuoriso-osastoon, pikkulottiin, joka perustettiin 1931. Jatkosodan loppuvaiheessa lottatyttöjä oli jo lähes 50 000, ja heidän tehtävänsä esimerkiksi sairaaloissa ja kanttiineissa olivat varsin vastuullisia.
Arkistopodin Lottamuistoja-sarjan kolmannessa osassa perehdymme Lotta Svärdin nuoriso-osastoon, pikkulottiin, joka perustettiin 1931. Jatkosodan loppuvaiheessa lottatyttöjä oli jo lähes 50 000, ja heidän tehtävänsä esimerkiksi sairaaloissa ja kanttiineissa olivat varsin vastuullisia.
”Karistin kaikki turhat ajatukset pois ja rohkaisin mieleni. Eihän pidä ajatella etukäteen, että en minä tuohon työhön pysty. Ihmisen tulee pyrkiä eteenpäin. Mitään ajattelematta lähdin pikku lotaksi. ”
Näin 9-vuotias Lempi Nevalainen tuumi Lotta Svärd -lehdessä julkaistussa kirjoituksessa vuonna 1934.
Arkistonäytteitä ääneen lukee Kristina Brushane, juontajana toimii Kare Salonvaara.
Kuusiosaisen Lottamuistoja-sarjan seuraava osa julkaistaan 19.5. Tulevissa osissa jatkamme Lotta Svärdin historian läpikäymistä Kansallisarkistosta löytyvien aineistolöytöjen kautta.
Jakson kuva: Sot.virk. Nurmi, E. Eversti ja rouva Maskula, pikkulotta Maija-Liisa Maskula ja karkeakarvainen taistelulähetti Priha. Lemi, Kantturaniemi 24.6.1941. SA-kuva.
Musiikki: Axletree - The Hare in the Moon
Attribution 4.0 International (CC BY 4.0)
https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/
[Lempi Nevalainen, Lotta Svärd -lehti (ääneen lukija Kristina Brushane):]
Eräänä päivänä opettaja ilmoitti koulussa, että tytöt saavat liittyä pikkulotiksi. Opettaja huomautti vielä, ettei saa vanhempien luvatta liittyä. Kyllä minä iloitsin jo etukäteen.
Mutta outo pelko valtasi minut toisaaltapäin. Ajattelin, jospa siellä pitää hirveitäkin temppuja tehdä. Mutta tuumin, jos mihin työhön käy oikein tarmokkaasti ja huolella, niin kyllähän se työ tehdyksi tulee.
Koulun päätyttyä menin kotiin. Jo melkein eteisessä huusin, pääsenkö minä lotaksi! Mihin sen lotaksi, sanoi täti. Kyllähan minä sain kumminkin luvan liittyä lotaksi.
Ei riemullani ollut rajoja. Olin iloa tulvillani. Oikein itsekseni hypin siitä ilosta.
Siitä ensi hämmästyksestä ja ilosta kun selvisin, niin kävin oikein kovasti miettimään, millaista on olla pikku lottana. Asia kävikin minulle hyvin jännittäväksi. Mitäpä jos en osaisikaan tehdä, mitä siellä vaaditaan.
Karistin kaikki turhat ajatukset pois ja rohkaisin mieleni. Eihän pidä ajatella etukäteen, että en minä tuohon työhön pysty. Ihmisen tulee pyrkiä eteenpäin. Mitään ajattelematta lähdin pikku lotaksi.
[Juontaja Kare Salonvaara:]
Näin kirjoitettiin Lotta Svärd -lehdessä vuonna 1934. Kertomuksen laatijaksi oli merkitty Kansakoulun I luokan oppilas, yhdeksänvuotias Lempi Nevalainen, tuore pikkulotta.
Tässä Arkistopodin jaksossa kuulemme, kuinka pikkulotista kasvatettiin Lotta Svärdin nuoriso-osasto, joka sodan myötä joutui varsin vastuunalaisiin tehtäviin.
Arkistonäytteitä ääneen lukee Kristina Brushane. Minä olen Kare Salonvaara ja sinä olet tervetullut mukaan matkalle Lotta Svärdin historiaan.
[Musiikkia]
[Juontaja Kare Salonvaara:]
Lotta Svärdin tyttöosasto Pikkulotat perustettiin alun perin vuonna 1931, ja sen tunnukseksi tuli heraldinen ruusu. Yhtenä tavoitteena oli turvata Lotta Svärd -järjestön toiminnan jatkuvuus.
Varsinkin maaseudulla tämä ”nuorisotyö” lähti reippaasti käyntiin. Vuonna 1935 tyttöosastoja oli jo yli 500 ja niissä toimi noin 13 000 pikkulottaa. Iältään lottatytöt olivat 8–16-vuotiaita.
Tyttöosastojen kuulumisista kerrottiin Lotta Svärd -lehdessä, joka oli keskeisin lottajulkaisu. Se käsitteli paitsi järjestöasioita ja lottaidentiteettiä myös yhteiskunnallisia asioita ja kulttuuria.
Vuonna 1934 lehdessä julkaistiin juttu Eurajoen tyttöosastosta. Pikkulotan kirjoittamaksi esitetty kertomus oli kieleltään paikoin korkealentoinen:
[Kristina Brushane:]
Tyttöosasto alotti toimintansa Eurajoella, toukokuun 31 päivänä 1932, silloin kokoonnuimme Lavilan koululle.
On vaikea sanoa, millaisin mielin tytöt sinne saapuivat, mutta luultavasti ainakin suurin osa meni sinne iloisin mutta samalla kai vähän jännittynein odotuksin.
Olihan hauskaa perustaa tällainen yhdistys ja seurata aikaihmisten esimerkkiä. Ja paljon suurenmoisemmalta se tuntui ja tuntuu kun ajattelee, mikä on liittomme tarkoitus ja kuinka suuret kauastähtäävät pyrinnöt on meidänkin yhteistyöllämme, niin vaatimattomalta kuin se näyttääkin, ainakin nyt vielä, kun olemme vielä lapsia.
Mutta sanoohan sanalasku: "nuorena vitsa väännettävä", ja meidän työmme on tämän sananlaskun mukainen. Keskuudessamme pitäisi olla korkeimpana ytimenä jalo, kunniallinen isänmaanrakkaus ja jokaisen tulisi itse puolestaan ajaa isänmaan aatetta ja isänmaan rakkautta eteenpäin.
Kohta ensimmäisillä kerroilla keskustelimme opettajamme johdolla tämän tyttöosastomme perustamisen merkityksestä ja juuri siitä, miksi olimme liittyneet tyttöosaston jäseniksi.
Tähän kysymykseen emme voi suinkaan mitään täsmällistä vastausta antaa. On ihan varma, sen voimme jokainen rohkeasti tunnustaa, että tahdoimme olla siellä missä toisetkin ja liittyä siihen, mihin toisetkin, mutta varmasti oli ajatusmaailmassamme jotakin korkeampaa, ja varmasti oli jokaisella selvillä ainakin se, että hyvän aatteen tukemiseksi on tämäkin tyttöosasto perustettu.
Olemme myös harrastaneet vähän voimistelua, voimistelutunnit ovatkin muodostuneet erittäin hauskoiksi ja virkistäviksi hetkiksi. Ja yhteinen toverihenki ja toverielämä kehittävät ja kasvattavat niin paljon, ettemme itsemme huomaa.
Yhdessä ompeluseuroissamme olemme laulaneet hengellisiä ja isänmaallisia lauluja, jotka varmasti enemmän tai vähemmän ovat ylentäneet ajatuksiamme. Ja myöskin olemme lukeneet kauniita ja opettavaisia kertomuksia ja onpa Raamatun eri kohtiakin koetettu tutkia ja selostaa.
Nyt olemme ottaneet edistyksessämme pitkän askeleen, kun opettajamme johdolla koetamme saada itsellemme selviksi Lotta-Svärdin kultaisia sanoja. Kukin pykälä erikseen on syvästi ja perusteellisesti selvitetty. Ja kyllä kai meidän jokaisen mieleen on edes jokin pykälän sisältö jäänyt pysyvästi.
[Juontaja Kare Salonvaara:]
Kymmentä käskyä muistuttavat lottasäännöt eli Pikkulotan kultaiset sanat kuuluivat seuraavasti:
[Kristina Brushane:]
1. Rakasta Jumalaa yli kaiken
2. Rakasta sekä palvele kotiasi ja isänmaatasi
3. Huomaa luonnon kauneudessa Luojan suuruus
4. Kunnioita mennyttä ja usko tulevaisuuteen
5. Ole hyvä
6. Suorita ilomielin velvollisuutesi
7. Älä lannistu vaikeuksissa
8. Ole hyvä toveri ja rehellinen ystävä
9. Noudata määräyksiä, alistu kuriin ja käyttäydy moitteettomasti
10. Pikkulotta, elä lähimpiesi apuna, ympäristösi ilona, kasva kansallesi kunniaksi.
[Juontaja Kare Salonvaara:]
Tyttötyö lähti liikkeelle ympäri Suomea. Pikkulotille järjestettiin erilaisia kursseja ja opetettiin isänmaallisuutta.
Vuonna 1934 Lotta Svärd -lehdessä Viola Qvist kertoi Keravan tyttötyöstä seuraavasti:
[Viola Qvist (ääneen lukija Kristina Brushane)]
Keravan tyttöosasto on tyttöluvultaan tällä hetkellä suurin Pohjois-Uudellamaalla. Tyttöjen omasta ansiosta se syntyi.
Oli käynyt niin, että isojen Lottien keskustellessa asiasta huhu oli lähtenyt kiertämään kauppalaa, ja se kertoi, että meillekin perustetaan tyttöosasto. Silloin alkoi sellainen painostus, että osasto oli perustettava. Viime syksynä se tapahtui.
Niin kuin edellä sivumennen mainitsin, syntyi tyttöosastomme luonnollisena seurauksena lasten omasta innostuksesta. Tunnustamme ihaillen ja ylpeillen, että meillä on sellaista nuorisoa, joka oma-aloitteisesti tahtoo seurata jälkiämme isänmaan palveluksessa.
Heidän innostuksensa on niin liikuttavaa, niin aitoa! Kuinka voisimme olla antamatta sitä tukea heidän harrastukselleen, mitä voimme. Ja nyt on meilläkin viisikymmentä kirkasta silmäparia seuraamassa niitä korkeita tunnuksia, jotka me Lottina olemme omaksuneet.
Onhan tyttötyön nimenomaisena tarkoituksena isänmaallisen hengen herättäminen ja juurruttaminen jo varhaisiässä nuorison sydämeen, mutta juuri tämän puolenhan isänmaallisesti valveutuneet kodit antavat lapsille omassa keskuudessaan ilman muuta.
Vasta alkuun päästyämme olemme huomanneet, miten itsekkäästi olimme ajatelleet. Nyt tiedämme, miten suuri merkitys on nimenomaan sillä, että tällainen joukko kerää piiriinsä jatkuvasti paljon sellaisiakin lapsukaisia, joiden kodeissa ei vallitse sitä isänmaallista henkeä, missä omat lapsemme varttuvat.
Työmuotonamme ovat olleet säännölliset työillat joka kolmas viikko. Sitä paitsi olemme tehneet hiihtoretkiä. Lastenjuhlankin olemme jo ehtineet pitää.
Se antoi meille paljon kiintoisia valmistelupuuhia. Innostus on tähän saakka ollut aivan liikuttavan suuri. Sataprosenttisesti ovat pikkulotat käyneet työilloissaan, joihin aina käsityön lisäksi sisältyy heidän itsensä esittämää ohjelmaa, yhteislaulua ja teenjuontia, tyttöjen vuoron perään toimiessa emäntinä.
[Juontaja Kare Salonvaara:]
Myös Pohjanmaalla pikkulotat aloittivat toimintansa jo ennen sotaa. Isonkyrön Ylipään kylässä pikkulottien oma jaos perustettiin helmikuussa 1936. Perustavaan kokoukseen, joka pidettiin Orismalan alakoululla, kokoontui 18 pikkulottaa. Vuoden lopussa jäseniä oli jo 26.
Ensimmäisenä toimintavuotenaan Ylipään pikkulotat avustivat erilaisissa työtilaisuuksissa 18 kertaa. He valmistivat käsitöitä, esittivät ohjelmaa lottien kesäpäivillä, avustivat lottia tarjoiluapulaisina ja kävivät puolukassa sekä keräsivät ruokaa markkinoille. Isot lotat kustansivat pikkulotille sokeria ja teetä työiltoihin.
Lempi Kiikka toimi Isonkyrön Ylipään pikkulottien johtajana myös talvi- ja jatkosodan aikana. Vuoden 1941 vuosikertomuksessa hän kirjoitti pikkulottien toiminnasta seuraavasti:
[Lempi Kiikka (näytteen ääneen lukee Kristina Brushane):]
Pikkulotissa on ollut 25 pikkulottaa. Syystyökauden uudet jäsenet Kerttu Raimovaara, Helvi Mononen, Anna-Maija Kukila, Hilkka Korvola. 1942 jouluaattona poistui keskuudestamme kuoleman kautta suojärveläinen pikkulotta Alli Kovala. Kun hän nyt olisi päässyt takaisin toivomaansa rakkaaseen Karjalaan, sai hän kutsun pysyväiseen taivaan kotiin.
Työtilaisuuksia on ollut 12. Syyskaudella ei ole työiltoja ollut, monista eri syistä. Juhlia ei myöskään ole voitu järjestää.
Sankarihautajaisiin ovat pikkulotat osallistuneet ja kotikyläläisilleen seppeleitä laskeneet. Varakkaammat pikkulotat ovat lähettäneet tuntemattomille sotilaille paketteja. Sekä avustaneet muussakin keräyksessä.
Kokouksia on ollut vuosikokous ja kevätkokous. Koulutuskeskuksen pattereissa on ollut joitakin isompia pikkulottia tarvittaessa apuna.
Ryhmiä on ollut neljä. Samoin ryhmänjohtajia, jotka ovat toimineet myöskin sihteereinä. Työilloissa on ollut tavanmukaista ohjelmaa. Eri jaostojen teoreettista ja käytännöllistä alkeisopetusta sekä laulun, keskustelun ym. isänmaallisen ohjelman suoritusta. Päämääränä oikea kutsumukselleen uskollinen Lotta. Tavanmukaista ”Pikkulotta”-lehteä on toimitettu.
Kesän kukkeimmillaan ollessa sai nykyinen pikkulottaparvikin jo toistamiseen kuulla sotatorven kutsun. Ehkäpä hekin osaavat arvioida, mitenkä suurin uhrauksin ja raskain kärsimyksin me suomalaiset polvesta polveen olemme saaneet tätä maata suojella ja varjella.
[Juontaja Kare Salonvaara:]
Pikkulotat joutuivat sotavuosina nuoresta iästään huolimatta vaativiin tehtäviin ja työskentelivät esimerkiksi sairaaloissa ja kanttiineissa sekä auttoivat varusjaoston lottia.
Pikkulottia alettiin nimittää lottatytöiksi jatkosodan aikana, koska pikkulotta-nimi ei enää kuvannut nuorten tekemää vastuullista työtä. Lottatyttöjä oli vuoden 1943 lopulla 48 858.
Pikkulotat saivat myös oman laulunsa. Sen sanat kirjoitti Lauri Ikonen.
[“Lotta-tyttö”-laulun sanat (ääneen lukija Kristina Brushane):]
Se on kyllä aivan totta,
että meidän pikkulotta
vasta kymmenvuotias
mut on varsin puuhakas.
Aamulla hän lipun nostaa,
hän se leirin ruuat ostaa,
hoitaa kodin kukkia,
leipoo, kutoo sukkia.
Vaikk’ on pieni, ei oo heikko,
rintamall’ on vanhin veikko,
isä myös, ne lahjan saa,
maataan kun ne puolustaa.
Siks hän aamuin, illoin häärii,
sairaille hän pyyhkeet käärii,
sodassa kun usein näin,
käy, kun mennään tulta päin.
Niin – se kyll’ on aivan totta,
eipä pelkää pikkulotta
vanhaa vainolaistakaan,
niin kuin muut hän turvaa maan.
Suomi kun on vapaa kerran,
auttoi hänkin hiukan verran,
jotta tuima taiston tie
vaikeuden voittoon vie.
Kyllä hän itse suureks varttuu,
toimeen niin kuin nainen tarttuu,
oman korren kekoon tuo,
synnyinmaansa suureks luo.
Niin — se kyll’ aivan totta,
mitään ei saa tappiotta,
mutt lopult’ täyttyy työ,
kirkastuvi tummin yö.
Sankaritar, aivan totta,
on se meidän pikkulotta,
jolle kerran kunniaa
tekee koko Suomenmaa!
[Juontaja Kare Salonvaara]
Olet kuunnellut Arkistopodin Lottamuistoja-sarjan kolmatta osaa. Kaikki Arkistopodin jaksot ovat kuunneltavissa osoitteessa kansallisarkisto.fi/arkistopodi.