Suomalaiset Venäjällä sarjan toisessa jaksossa luetaan suomalaissiirtolaisten kirjeitä.
”Minäkin olen riijannut jo neljä kuukautta samaa poikaa sen nimi on Tuure, se on pitkä hongankolistaja, että minä olen kainaloon saakka sitä. Muuten se on kiltti poika vaikka se vähän ryyppää. Kolme vuotta vanhempi minusta.”
Näin kirjoitti vuonna 1935 eräs tyttö Neuvostoliitosta koto-Suomeen Elmalle.
Hallitakseen kommunistista toimintaa Etsivä keskuspoliisi luki ja tarvittaessa sensuroi rajan ylittävät kirjeet. Tämäkin kirje on osittain jäljennetty EK:n Sortavalan alaosastolla.
Kirjoittajista moni osasi odottaa, että kirje luetaan jonkun muunkin kuin vastaanottajan toimesta. Paljon jätettiin sanomatta suoraan.
Nyt pino näitä suomalaissiirtolaisten kirjeitä on kuunneltavissa Arkistopodin Suomalaiset Venäjällä -sarjan toisessa jaksossa.
Jakson nimi: Hyvää päivää Neuvostolasta – Suomalaiset Venäjällä osa 2
Käsikirjoittajat:
Melissa Roth , Anton Eteläaho , Ira Jänis-Isokangas, Teemu Perhiö
[1933, Nainen (ääneen lukija Sari Häkkinen):]
Päivää rakas serkkuni. Nyt lausun tuhannet kiitokset kirjeestäsi, jonka sain eilen illalla. Pyydän anteeksi kun en ole ennemmin kirjoittanut, tiedätkö mikä oli syynä kun en kirjoittanut? Olin sairaana, nytkin vielä käteni vapisee. Sairastin lavan tautia, meitä sairasti 40 henkeä, nyt minä alan toipua. Sinä puhuit tänne tulosta mutta älä vaivaa itseäsi kun teillä kerran on työtä siellä. Sinä pahoittelet monta kertaa, niin kuin minäkin olen tehnyt. Ei tämä mikään hauska paikka ole, vaikka kyllähän toimeen tulee kun on vielä leipää. Minä olen ihmetellyt kuinka Mikko on lihonut, sillä meillä suomalaisilla on huono ruoka kun käymme syömässä ruokalassa.
Serkkusi Anna
[juontaja Kare Salonvaara:]
Oli vuosi 1933. Anna kirjoitti serkulleen kotiin Suomeen. Yli kymmenen tuhannen muun suomalaisen tapaan hän oli lähtenyt Neuvostoliittoon.
1920-luvulla alkanut muuttoliike kiihtyi 30-luvun laman vaikutuksesta. Neuvostopropagandan merkitys jäi toissijaiseksi, kun Suomen oloihin kyllästynyt työväestö alkoi ruokkia toistensa lähtöhaluja.
Hallitakseen kommunistista toimintaa Etsivä keskuspoliisi luki ja tarvittaessa sensuroi rajan ylittävät kirjeet. Kirjoittajista moni osasi odottaa, että kirje luetaan jonkun muunkin kuin vastaanottajan toimesta. Paljon jätettiin sanomatta suoraan. Omaisia niin houkuteltiin Neuvostoliittoon kuin ankarasti kiellettiin rajaa ylittämästä.
Tässä Arkistopodin jaksossa kuultavat kirjeet sijaitsevat Valtiollisen Poliisin I arkistossa Kansallisarkistossa. Ne on lähetetty Neuvostoliitosta Suomeen vuosien 1933 ja 1935 välillä ja osittain jäljennetty Etsivän keskuspoliisin Sortavalan alaosastolla. Kirjeaineisto tarjoaa arvokasta tietoa suomalaissiirtolaisten arjesta ja suhteesta entiseen kotimaahan.
Minä olen Kare Salonvaara, ja sinä olet tervetullut kuuntelemaan
[1933, Nainen (ääneen lukija Melissa Roth)]
Toverilleni Veikolle!
Tässä talvi-illan hiljaisuudessa joutui mieleen entiset muistot ja siksi ryhdyinkin kirjoittamaan sinulle, vaikka enhän minä tiedä vaikka jo lienet naimisissa. Aika on mennyt hyvin opiskeluissa ja muissa toimissa. Nimittäin täällä Neuvostoliitossa kaikki nuoriso opiskelee eikä täällä tahdota panna sille esteitä, täällä opiskellaan ja rakennetaan sosialismia eikä hajoiteta eikä tukahduteta nuorison toimintaa kuten siellä lahtari Suomessa. Toista on täällä elämä, kaikki tekee työtä ja rakentaa eikä ole laiskoja kuin siellä. Minä en koskaan enää halua Suomeen olen kovasti kiintynyt täällä oloon jos vaan eivät laita…. Minä aijon mennä ensi talvena Leningraattiin kouluun sillä täällä on työmiehenkin lapsella mahdollisuus oppia eikä kuin siellä entisessä isänmaassa. Olisin sinulle kovin kiitollinen jos tilaisit minulle lukemista, Perjantain ja Sirpaleen, sillä ne ovat mielilukemiseni.
Sydän lämpöisin terveisin, Helmi
[1935, poika (ääneen lukija Teemu Perhiö)]
Hyvä kaveri. Miten sinä siellä jaksat, hyvin vai kuinka. Minä täällä käyn koulua, koulu on seinän takana ja opiskelu alkaa kello kymmeneltä ja täällä ruokatunti on ensimmäisen tunnin kuluttua ja ruokala ei ole etäällä – noin kymmenen askelta. Täällä kesällä saa olla työssä. Voi viedä hevosia niitylle illalla. Ja aamulla kun neljän aikaan lähdetään, niin vasta illalla tullaan kotiin yhden aikaan ja päivälle maksetaan puolitoista ruplaa. Äiti on työssä ruokalassa ja isä on muuraamassa uunia.
Sulo
Ja lähetä minulle kymmenen markkaa rahaa ole niin hyvä.
[Juontaja Kare Salonvaara]
Todellisuus Neuvostoliitossa oli usein toista, kuin oli kuviteltu, ja kotoa Suomesta pyydettiinkin lähetyksiä aina käyttötavarasta rahaan.
[1935, Nainen (ääneen lukija Sari Häkkinen)]
Siirille!
Keväinen tervehdys teille vieläkö olette elossa vai joko olette kuolleet, kun ei kuulu kirjettä vaikka kuinka lähetin tammikuussa sellaisen pitkän plakaatin. Muuten aikani menee pikkuhiljaa olen taas työssä edeleenkin olin lepokodissa ja praktikalla ja nyt olen jälleen taas kotona täällä Petroskoissa. Aika näyttää menevän pikkuhiljaa juuri tulin iltaopiskelusta ja ei ollut juuri mitään tekemistä vasta myöhemmällä aijon mennä kinoon siinä 10:30. Kuules serkku-kulta kun kirjoitat nyt minulle niin muista hiuspinnejä lähettää vaikka et muuta kirjoittaisi ja jos sinulla on kivaa kesähuivin mallia niin piirrä paperille ja lähetä. Olisin mennyt Moskovaan hiihtokilpailuun vaan kun en ollut maan kansalainen niin ei päässyt.
Esteri
[Juontaja Kare Salonvaara:]
Arjen ongelmista huolimatta agitaatiolla ja propagandatyöllä pyrittiin saamaan väestö uskomaan valoisampaan tulevaisuuteen.
Poliittisella joukkotyöllä oli tarkoitus selittää maailman eri ilmiöitä ja ohjata parempaan elämään ja työn tuottavuuteen. Apuna tässä toimivat esimerkiksi elokuvat ja urheilutapahtumat.
[1935, mies (ääneen lukija Otto Aura)]
Päivää rakkaat äiti ja siskot ja Annikki tyttö
Ennen kaikkea pyydän anteeksi rakas äiti etten ole tullut kirjoittaneeksi näin pitkään aikaan. Mikä lienee toisinaan että ihmisellä olisi niin sydämelinen halu kirjoittaa vaan kun ei nouse käsi eikä saa aikaan mitään. Nytkin on mennyt jo monta kuukautta kun olen viimeksi kirjoittanut sinulle. Oletteko olleet töissä ja onko Hilja sisko vai miten olette tulleet aikoihin? Onko teillä lehmä ja onko heinää? Mitä se lypsää. Mitä maksaa maitolitra mitä voi kilo ja jauhokilo, sokerit ja ryynit. Olisi niin mukavaa tietää mitä siellä tienaa naiset päivälle ja mitä miehet tienaa päivässä
Martta ja Matti
[Juontaja Kare Salonvaara]
Koti-Suomen oloista kyseltiin jatkuvasti. Ikävistäkin asioista huolimatta elämä kuitenkin jatkui ja kirjeistä välittyi myös ilon aiheita.
[1935, tyttö (ääneen lukija Melissa Roth)]
Minäkin olen riijannut jo neljä kuukautta samaa poikaa sen nimi on Tuure, se on pitkä hongankolistaja, että minä olen kainaloon saakka sitä. Muuten se on kiltti poika vaikka se vähän ryyppää. Kolme vuotta vanhempi minusta.
Elma
[Juontaja Kare Salonvaara]
1930-luvulla siperiansuomalaisten määrä lisääntyi sitä mukaa, kun alueelle pakkosiirrettiin muualla Neuvostoliitossa asuvia suomalaisia ja inkeriläisiä.
[1934, mies (ääneen lukija Teemu Perhiö)]
Päivää veli taas täältä Siperiasta olemme terveinä. Kiitoksia kirjeestä ja rahoista jotka saimme kiitoksia sinulle, mummoloille ja Matille. Täällä on talvi kylmä viime talvena oltiin Tomskin kaupungissa niin siellä lähenteli pakkanen vaan 50-60 astetta. Kesällä tultiin tähän kylään. Se Tomskin kaupunki on viiten vuorokauten matka junalla etelleen. Me saatiin samana päivänä kirje Moskovasta että meitän asia on ulkoasiain komissaatissa, sitä ei tietä että saapiko passit ja miten pian. Tässä lähetän sinulle ja Matille valokuvat vaan älkää näyttäkö äitille kun otin näissä venäläisissä kamppeissa.
[Juontaja Kare Salonvaara]
Neuvostoliitto ei laskenut loikkareita pois maasta kuin satunnaisesti. Suomalaiset olivat edullista työvoimaa, joista ei haluttu luopua. Propagandatappion pelossa heitä ei myöskään uskallettua laskea pois.
Monet ottivat yhteyttä Suomeen tai sen diplomaattiedustajiin pyytäen apua Suomeen paluussa.
[1933, Nainen (ääneen lukija Sari Häkkinen)]
Hyvää päivää täältä Neuvostolasta, miten te siellä pärjäätte? Kuulkaahan jos ette vielä niitä anomuksia lähettännä niin älkää lähettäkö niitä enää sillä niitä enää tarvitse sieltä puolen lähettää – me olemme anoneet täältä ja me luulemme saavamme passit. Minä olen aivan yhtenään sairastanna en minä pysy ollenkaan tervennä. Kyllä tämä on ikävää toiset täällä on jotenkuten vielä terveitä. Täällä on nyt äärettömän kovat pakkaset eipä paljon uskalla nokkaansa ulos pistää. Hymmi on ruokalassa ja pojat sahalla, minä vain yksin makaan kotona kämpällä - vain onhan minulla hoidettavana yksin eräs suomalainen nainen joka makaa seinän takana. Sille synty poika ja tuskin siitä tulee eläjää, on jo monesti ollut sairaalassa ja on hyvin sairas. Muistaakos Rauha vielä tätiä, tätillä on ikävä kyllä täti saa vielä Rauhan nähdä toivoppas sinäkin kovasti. Sydämelliset terveiset meiltä kaikille ja voikaa hyvin toverit siellä.
Anna
[Juontaja Kare Salonvaara]
Olet kuunnellut Arkistopodin Suomalaiset Venäjällä -sarjan toista jaksoa.
Kansallisarkiston Suomalaiset Venäjällä -hanke tutkii suomalaisten vaiheita Neuvostoliitossa vuosien 1917 ja 1964 välillä. Aikakautta leimaavat Venäjän vallankumous, Stalinin terrori ja Nikita Hruštšovin valtakaudella aloitettu rehabilitaatio, eli vainoissa annettujen tuomioiden kumoaminen.